Kuluttaja on kuningas. Jokainen meistä on siis vallan kahvassa -ainakin mitä tulee käyttämämme ruuan ostopäätöksiin. Moni meistä paasaakin kruunu päässä kotimaisen ruuan puolesta, mutta jääkaapin sisältö voi kertoa jotain ihan muuta – no, kuninkaatkin harhautuvat aatteestaan, se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

Tuontituotteet naamioituvat suomalaisiksi

Väsynyt isä tai äiti ryntäilee automarketissa epämääräisen ostoslistan kanssa, päiväkodilla pitäisi olla vartin päästä. Leikkelettä? Näitähän on täällä varmaan sata erilaista?! Salamannopeasti pitäisi löytää kotimainen, sydänystävällinen, edullinen ja kuitenkin kaikille maukas vaihtoehto. Tuossahan on Suomen lippu – hyvä, ostoskärriin! Kotona tulee sanomista: ostit saksalaista lihaa, se on vain valmistettu Suomessa. Seuraavaksi leipähyllylle: paistopisteen leipienhän täytyy olla kotimaisia, juuri tulivat uunista? Ja taas tuli kotona sanomista: ostit sitten ranskalaista raakapakasteena tuotua leipää.  

Kuvilla ja nimillä muokataan ulkomaista alkuperää olevat tuotteet meille houkutteleviksi valikoimiksi. Kilpailu muuttuu epäreiluksi, kun näiden tuontimakkaroiden ja -leipien tuotantotavat eivät täytä vastaavilta kotimaisilta vaadittavaa lainsäädäntöämme. Euroopassa yleinen viljan pakkotuleennuttaminen glyfosaatilla nostaa satotasoa, mutta on Suomessa kiellettyä. Antibioottien ylenpalttinen käyttö tuotantoeläimille lähes kaikkialla muualla paitsi Pohjoismaissa on luonut huolestuttavan superbakteeriongelman. Sian saparon säilyminen ehjänä on hyvä olosuhdemittari sikalassa, ja Suomessa kaikki siat pitää kasvattaa niin, että saparo säilyy, muualla se katkaistaan automaattisesti vastasyntyneeltä possulta.

  Pakkauksia pitää siis tiirailla tarkkaan; annan teille arkea nopeuttavan vinkin: ostamalla Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita olette aika varmoilla vesillä – niissä raaka-aine ja työ ovat kotimaista alkuperää. Kiitosta ansaitsee myös S-ryhmä Kotimaista -tuotesarjallaan, joka on helppo erottaa hyllystä.

Vuodenkierto lautaselle

Meille suomalaisille vuodenajat ovat rikkaus – harva niistä olisi valmis luopumaan, vaikka ruikutammekin sitä ikuista kesää. Vuodenaikojen mukaan elää myös ruokakulttuurimme: nyt elämme mm. juuresten, omenoiden ja sienten sesonkia.

 Jonkin odottaminen tuo mukavaa fiilistä arkeen. Itse odotan kesän alussa kotimaisia uusia perunoita. Kauppa yrittää kovasti pilata odottamisen nautintoni, jo aikaisin keväällä uusia perunoita raahataan milloin Kyprokselta, milloin Marokosta. Pysyn tiukkana, ja näin ensimmäisten kotimaisten perunoiden nauttiminen on juhlahetki ja kesän avaus; ja sitten tuoreita mansikoita odottamaan! Seuraamalla vuodenkiertoa ja satokautta on helppo syödä tuoretta, kotimaista ruokaa terveellisesti ja edullisesti. Tuntuuko ajatus vaikealta käytännössä? Satokausikalenteri antaa ympäri vuoden vinkit sesongin parhaista raaka-aineista ja resepteistä.

Herkkuja maailmalta

On epärealistista kuvitella, että kaikki ruokamme olisi vain kotimaista. Hedelmät, kahvi, tee,  monet erikoistuotteet ja mausteet tulevat tietenkin tuontitavarana ja meillä on lupa nautiskella hyvällä omatunnolla niin italialaisesta vesipuhvelin mozzarellajuustosta kuin kreikkalaisista oliiveista. Tuojan vastuulla on huolehtia, että tuotteet ovat turvallisia ja tuotettu ympäristöystävällisesti ja eettisesti.

Meksikolaisen ruuan laittaminen ei tarkoita, että kaikki raaka-aineet olisi tuotava Meksikosta; taitava kokki rakentaa autenttisen makumaailman mausteilla ja ruoanlaittotekniikalla, vaikka raaka-aineet olisivat kasvaneet umpisavolaisessa mullassa.

Arjen toistuvat valinnat – aamun kaurapuuro, leipä, juusto ja tomaatti sen päällä - ratkaisevat tuemmeko me kotimaista ruuan tuotantoketjua ja maalaismaisemaa, vai valuvatko rahamme  amerikkalaisen peltoaukean tai espanjalaisen kasvihuonekolosseumin ylläpitämiseen.